Blogi vaipui vuoden 2012 lopulla suunnittelemattomaan hiljaiseloon. Elämäntilanteet ovat vaihtuneet, ihmiset kasvaneet ja motivaatio ruoan laittamiseen sitä kautta erilainen ja painopisteet ehkä enemmän käytännöllisyysessä kuin kokeellisuudessa. Säännöllinen toimistotyö insinöörismaailmassa on vaihtunut luovaksi yrittäjyydeksi. Poikamiesboksi Tampereella on vaihtunut väliaikaiseen vuokra-asumiseen synnyinseudulla Etelä-Pohjanmaalla. On aloitettu oman kodin etsintä. Olen polvistunut ja kosinut avovaimoa, ja hän vastasi KYLLÄ! Meistä tuli onnellinen aviopari. Oma koti löytyi vuoden etsinnän jälkeen, pankki antoi lisää lainaa, ja ostettiin se puutarhalla varustettu ihana rivitalonpääty Seinäjoelta. Ostettiin autokin, sininen Škoda; Pohjanmaalla ei ilman pärjää.
Paljon on siis ehtinyt tapahtua tässä välissä. Hienoja juttuja. Ja hienoa on päästä taas kirjoittamaan ja kuvaamaan. Edelleen mielen valtaa se sama lapsenomainen innostuneisuus, kun pääsee testaamaan uutta reseptiä, kojetta tai keittoastiaa. Nyt pikkuhiljaa nostellaan blogia pystyyn taas. Tuntuu oudolta mutta hyvältä kirjoittaa melkein kolmen vuoden tauon jälkeen. On hieno huomata, että blogissa on riittänyt kävijöitä silti hiljaisuudenkin aikana. Kiitos teille kaikille. Ruoan tekemistä ei ole tauon aikana lopetettu. Hyvä niin, joten ollaan kaikki elossa edelleen.
Sitten ruokaan; tykkäätkö porkkanan makeudesta ja paahteisista, toffeemaisista aromeista? Joutuin tekemään tätä! Ihan totta. Parasta, mitä porkkanasta voi saada. Tai ainakin ehkä yhtä hyvää kuin viskiporkkanat. Keittoa on kokeiltu myös Siskojen toimesta ja pidetty paljon. Allekirjoitettu!
Keitto on samettista ja todella täyteläistä, eikä annoskoon tarvitse olla kovinkaan iso. Tuohon sopisi kruunuksi kenties esim. creme fraiche -knööli. Strömsössä tehtiin itse creme fraichea kuohukermasta ja piimästä, eli sitä sitten siis.
Enää jää vain yksi kysymys jäljelle; mistä sentrifugi? Ja pitäähän tätä kokeilla nyt siten kun se on suunniteltu, kun on saatu painekattilakin kotiin.