Reilut 150000 ihmistä yli sadasta maasta suuntasi huhtikuun alussa kohti Italian Veronaa. Kyseessä ei ollut suuri urheilutapahtuma vaan yksi maailman suurimmista viinitapahtumista ellei jopa suurin. VinItaly järjestettiin nyt 45. kerran ja jälleen rikottiin aikaisempia ennätyksiä. 19 hallia, yli 4000 näytteilleasettajaa ja 92000 neliömetriä näyttelytilaa. Bussit, taksit ja helikopterit kuljettavat ihmisiä tauotta messualueelle. Mutta ennen kun suuntaamme messuille, hypätkäämme ajassa vuorokausi taaksepäin, sillä vierailimme muutamalla upealla viinitilalla Veronan lähistöllä…
Keskiviikkoaamuna suuntaamme kohti Soaven idyllistä kylää, missä meillä on tapaaminen Italian suurimmalla osuuskunnalla Cantina di Soavella. Osuuskuntaan kuuluu 2200 viinitilaa, viljelyksiä yli 60000 hehtaaria ja tuotanto yli 30 miljoonaa pulloa vuodessa.
Tapaaminen on osuuskunnan päämajassa, missä sijaitsee myös heidän huippuviininsä Rocca Svevan tuotanto. Rocca Sveva on 1995 perustettu projekti, missä Cantina di Soave pyrkii alusta asti keskittymään laatuun ja alkuperän korostamiseen. Rocca Sveva kattaa 5% kokonaistuotannosta. Päärakennuksen takana rinteessa sijaitsee hehtaarin kokoinen palsta, missä suoritetaan kokeiluja erilaisilla lajikkeilla ja klooneilla. Tällä hetkellä palstalla kasvaa 42 eri kloonia. Vuosittain tilan 9 enologia tekevät 10-15 viinikokeilua pienissä tankeissa. Koeviinejä tehdään vain muutama sata litraa.
Tilan viennistä vastaava johtaja Alberto Motto, enologi Giancarlo Piubelli ja vierailijoista vastaava Sara Molinardli esittelevät meille laitoksen modernit tuotantotilat, kokeilupalstan sekä kallioon louhitut upeat kellarit. Kellarissa on jättimäisiä Slavonialaisesta tammesta valmistettuja 16000 litran tynnyreitä, joissa on kypsymässä Rocca Sveva linjan Ripasso- ja Amarone-viinit. Edetessämmä syvemmälle tunneleihin isot tankit muuttuvat barrique-tynnyreiksi, missä kypsyy Reciotoa, Valpolicellaa, Cabernet Sauvignonia sekä tilan ”super-Venetolaista”, joka tunnetaan nimellä Lycos. Valkoviinit kypsyvät lämpökontrolloiduissa terästankeissa.
Mielenkiintoisen kierroksen jälkeen on vuorossa maistelu, jossa eteen saadaan Duca del Frassino Soave Classico 2010, Rocca Sveva Soave Classico 2010, Rocca Sveva Castelcerino Soave Superiore 2009, Duca Del Frassino Valpolicella Superiore 2009, Rocca Sveva Valopolicella Superiore Ripasso 2007 sekä Rocca Sveva Amarone della Valpolicella 2004. Näistä esiin nostaisin ensimmäisen ja viimeisen viinin. Duca del Frassino Soave Classico oli hedelmäinen ja raikas viini, jossa tuoksussa päärynää, vaniljaa sekä mausteisuutta. Tasapainoinen viini, jossa iloinen hapokkuus yhdistyy hedelmäisyyteen ja pitkään jälkimakuun. Upea kumppani vaalean kalan kaveriksi tai ihan vain itsekseen lämpimänä kesäpäivänä. Rocca Sveva Amaronen tuoksu taas lumosi jo heti ensinuuhkaisulla. Intensiivinen tuoksu, jossa suklaan takaa esille tuli mansikkaa, pähkinää sekä hienovarainen tammi. Maku oli samettisen pehmeä ja täyteläinen. Hapokkuus, runsaat pehmeät tanniinit ja hedelmäisyys yhdistyivät upeaksi kokonaisuudeksi. Maussa luumua, suklaata, kirsikkaa sekä pehmeä tammen kosketus, jotka viipyivät suussa vielä pitkään maistelun jälkeenkin.
Seuraava tapaaminen meillä oli Negrarin kylässä Zyme nimisellä pienellä tilalla. Hieno kontrasti edelliseen vierailuun, sillä Zymen vuosituotanto on vain 40000 pulloa ja viljelyksiä on tällä hetkellä noin 20 hehtaaria. Zyme on investoimassa 8 lisähehtaaria, sekä laajentamassa kellari- ja tuotantotiloja 3000 neliömetrillä. Tapasimme tilan omistajan Celestino Gasparin viinikellarissa, joka on rakennettu vanhaan maan alle louhittuun maatalousvarastoon. Kellareissa ovat aikaisemmin pitäneet majaa aasit ja muut eläimet. Celestino toimi pitkään viinitilojen konsulttina auttaen muita viininvalmistuksessa, mutta vihdoin vuonna 2003 hän sai toteutettua pitkäaikaisen unelmansa ja perusti Zymen, joka oli siihen mennessä elänyt vain paperilla. Celestinon ideologia perustuu siihen, että hän käyttää paikallisia lajikkeita ja luonnollisia mutaatioita, sekä pyrkii korostamaan viininvalmistuksessa alkuperää. Hän haluaa tehdä viinejä, jotka edustavat häntä itseään, eikä välttämättä sitä mitä markkinat odottavat. Celestinon tytär on piirtänyt kaikkien viinien erikoiset etiketit. Etiketit eivät edusta perinteistä Italialaista tyyliä, vaan samalla lailla perheen ideologiaa kuin itse viinitkin.
Maistelimme kaikki tilan 9 viiniä, joista muutamasta useamman vuosikerran. Haluan nostaa muutaman niistä esille. Oz 2006 oli mielenkiintoinen viini, sillä se on valmistettu 100% Oseleta nimisestä lajikkeesta, joka oli noin 1000 vuotta kadoksissa ja löydettiin DNA-tutkimuksissa 10-15 vuotta sitten. Upea intensiivinen tuoksu, jossa luumua, vaniljaa, mustikkaa ja hivenen tammea. Täyteläinen, hapokas viini, jossa runsaat jauhomaiset tanniinit yhdistyvät karpalon ja tammen hentoon makuun. Viini vaatii ehdottomasti ruokaa seurakseen.
Seuraavaksi nostan esille Kairos 2006 IGT-viinin, joka on valmistettu vähintään 15 eri rypälelajikkeesta. Tuoksussa luumua, vaniljaa, suklaata, kirsikkaa sekä mukava mausteisuutta. Sama aromimaailma yhdistyy runsaaseen, täyteläiseen makuun, jota pehmeät tanniinit korostavat. Pitkä ihana suklainen jälkimaku. Todella hieno viini!
Talon Amarone della Valpolicella Classico vuodelta 2004 on myös upea viini. Viinissä on perinteisten lajikkeiden lisäksi 5% Oseletaa ja 5% Croatinaa. Tuoksu on pehmeä, jossa runsaasti kypsää hedelmää, luumua, vaniljaa, mansikkaa sekä mantelia. Silkkinen suutuntuma on täyteläinen ja tasapainoinen. Manteli, vanilja, suklaa ja kirsikka pitkässä jälkimaussa tuottavat suuren viininautinnon. Maistamme myös vuoden 2001 Amarone Riservan, joka on kypsynyt 9 vuotta tynnyrissä ja päässyt juuri pulloon. Aromimaailmaltaan hyvin saman tyylinen, mutta vielä elegantimpi.
Mutta sitten lasiin kaatuu ehkä koko matkan upein viini. Harlequin 2003, joka on valmistettu myös vähintään 15 lajikkeesta. Tämä Kairoksen isoveli on todellinen viinintekijän taidonnäyte. Intensiivisessä tuoksussa esille tulee salmiakkia, boysenmarjaa, appelsiininkuorta, pähkinää sekä itämaisia mausteita. Tuoksu on lumoava. Silkkisen pehmeät tanniinit yhdistyvät täyteläisen viinin mausteisuuteen, sekä luumun, suklaan ja kypsien hedelmien aromeihin täydellisesti. Viini suorastaan herää henkiin suussa ja aromit vaihtelevat jatkuvasti. Loppuun jää uskomaton suklaan jälkimaku, joka viipyy suussa loputtomiin. Yksi upeimpia viinejä, mitä olen koskaan maistanut! Maistamme myös Harlequinin vuodelta 2006, mutta se on vielä nuori. Sama potentiaali kuitenkin löytyy tästäkin vuosikerrasta.
Lopuksi maistamme vielä Olio Extra Vergine D’oliva 2010 oliiviöljyä, jonka uskomaton tuoksu ja maku lumosi minut niin, että matkalaukkuni pullotti oliiviöljyä kotimatkalle lähdettäessä… Harmi, että Suomesta ei saa oliiviöljyä, mikä yltäisi edes lähelle samaa tasoa. Maistoimme myös Harlequin grappaa, joka oli myös omassa kategoriassaan loistava tuote.
Lounaan jälkeen suuntaamme auton nokan kohti Monte Del Fran tilaa. Eligio ja Claudio Bonomon 1958 perustama Monte Del Fra sijaitsee 15km päässä Veronan kaupungista Bianco di Custozan alueella. Tilalla on hallussaan viljelyksiä noin 150 hehtaarin verran ja vuosituotanto vähän reilu miljoona pulloa. Monte Del Fra pyrkii panostamaan laatuun ja onkin vakuuttanut kaikki viljelijänsä pitämään satomäärät rajoitettuina. Köynnöksiä on lajikkeesta riippuen 4000-6000 hehtaarilla ja köynnöksien satomäärä on rajoitettu 2-3 kiloon per köynnös. Köynnöksille on myös rakennettu tippakastelumekanismi, joka mahdollistaa jokaisen köynnöksen yksilöllisen kastelun.
Hetken odottelun jälkeen Silvia Bonomo saapuu aavistuksen väsyneen näköisenä esittelemään meille paikkoja. Silvia on vastannut myös messujen järjestelyistä ja päivät ovat venyneet pitkiksi. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se, että Silvia oli kuullut päivää aikaisemmin, että heillä ei olekaan virheestä johtuen standia messuhallissa. Onneksi kaikki oli kuitenkin loppujen lopuksi järjestynyt ja kaikki oli valmiina seuraavan päivän avajaisia varten.
Monte Del Fran moderneissa tuotantotiloissa on lämpökontrolloidut terästankit, jotka takaavat optimaaliset olosuhteet kullekin viinityylille. Tuotantotilojen yhteydessä on pieni kauppa, josta ihmiset ostavat viiniä omiin astioihinsa suoraan terästankeista. Näin tilan kustannukset pysyvät matalina ja perusviinejä saa ostaa keskimäärin 1,5 euron litrahintaa. Erittäin käytännöllistä ihmisille ketkä asuvat lähistöllä. Siirrymme kellariin, jossa on kypsytystilat täyteläisimmille viineille. Ranskalaisesta tammesta valmistetut barrique-tynnyrit ja Amaronelle tarkotetut 5000l tammiastiat koristavat modernia kellaria. Kellarin perällä on vastavalmistunut tasting-tila, jossa on tilaa isommillekin juhlille.
Maistelimme 8 viiniä, joista haluan nostaa esille pari hienoa viiniä. Ca Del Magro Custoza Superiore 2009, joka on Garganega, Trebbiano Toscano, Tocai Friulano, Cortese, Chardonnay, Riesling Italico, Malvasia ja Incrocio Manzoni rypälelajikkeiden sekoitus. 5% Garganega rypäleistä annetaan käydä ja kypsyä sakan päällä 4 kuukautta. Menetelmä on Loire Valleysta tuttu ”Sur Lie”, joka voimistaa viinin aromeja. Loput rypäleistä annetaan käydä hitaasti terästankeissä. Viinissä on upea mausteinen tuoksu, jossa trooppista hedelmää, kukkaisuutta, omenaa ja vaniljaa. Täyteläinen valkoviini, jossa runsas hapokkuus yhdistyy hienosti omenan, ananaksen ja sitruksen aromeihin. Ryhdikäs viin,i jossa upea pitkä jälkimaku.
Toisena viiniä nostan esille tilan single vineyard Amaronen. Scarnocchio Amarone Della Valpolicella Classico 2006. Viini on 80% Corvina Veronesea ja Corvinonea sekä 20% Rondinellaa. Tähän viiniiä käytetään vain 10-20% palstan rypäleistä vuodesta riippuen. Vain parhaat, kypsimmät ja väljimmät tertut valitaan kuivaukseen. Viinirypäleet kuivuvat sadonkorjuun jälkeen 130-140 päivää koreissa erityisessä kuivaustilassa, jotta optimaalinen konsentraatio saadaan aikaiseksi. Käymisen jälkeen 90% viinistä kypsyy minimissään 24 kuukautta isoissa tammiastioissa ja 10% viinistä barrique-tynnyreissä. Lisäksi vielä minimissään 14 kuukautta pullossa ennen myyntiä. Viinissä on upea syvä rubiininpunainen väri, jossa aavistus ruskeaa. Tuoksu on intensiivinen, jossa kukkaisuutta, lihaisuutta, kuivaa hedelmää, lakritsia, luumua ja mansikkaa yhdistettyä tammen hienoon aromiin. Todella intensiivinen, runsas ja täyteläinen maku, jossa hieno hapokkuus sekä silkinpehmeät tanniinit. Tasapainoinen viini, jossa luumu ja suklaa tulevat upeasti esille. Upea pitkä jälkimaku, josta voisi nautiskella vaikka kuinka pitkään.
http://www.montedelfra.com/ENG/index.asp
Tähän oli hieno lopettaa viinitilakierros ja siirtyä Veronan kaupungin vilskeeseen. Kävimme Veronan keskustassa sijaitsevassa legendaarisessa viiniravintolassa Antica Bottega del Vinossa lasillisella ennen siirtymistä upeaan Il Cenacolo ravintolaan illalliselle. 12-ruokalajin illallisen ja viinien jälkeen poistuimme tyytyväisinä nukkumaan ja keräämään voimia seuraavan päivän messukoitokseen.
Saavumme torstaiaamuna 10 minuutia ennen messujen alkua messualueelle keskelle täyttä kaaosta. Italiaan tyypillisellä tavalla missään ei ole mitään järjestystä, vaan kaaos on vallannut messualueen pääportin. Onneksi taskussani on lehdistökortti ja siirrynkin vähän sivummalla
olevalle lehdistöovelle, jossa ei ole jonoja. Siirryn sujuvasti sisälle mukanani laukullinen lehdistömateriaalia. Katson peiliin ja näen kaverin kenellä on toisella olalla läppärilaukku, toisella olalla lehdistölaukku ja kaulassa järjestelmäkamera. Enempää reportterilta en voisi näyttää. Edessäni aukeaa valtava messualue, jossa tänä vuonna on 19 hallia käytössä. Minulla on tapaaminen sovittuna Tenuta di Donnafugatan standilla parin tunnin päästä, joten kovin kauaksi ei kannata lähteä kyseisestä hallista. Vaikka olemmekin Italiassa päätän aloittaa päivän samppanjalla ja suuntaan halliin numero 5. Joudun kävelemään hallin numero 4 läpi päästäkseni lyhintä reittiä hallille 5 ja minut napataankin Azienda Agricola Ca´Rugaten standille. Maistelen kymmenkunta viiniä, mutta ajatukseni ovat samppanjassa, enkä oikein innostu kyseisen tuottajan viineistä kunnes vastaan tulee Corte Durlo Vin Santo Di Brognoligo 2003. Upea meripihkan väri ja intensiivinen oksidoitunut tuoksu, jossa mantelia, rusinaa, aavistus tupakkaa sekä kuivattuja hedelmiä saa minut unohtamaan samppanjan. Runsas pehmeä tasapainoinen maku, jossa hapot leikkaavat hienosti runsaan sokerin. Pitkä upea jälkimaku, joka sai hymyn huulille. Hieno aloitus päivälle. Tapasin samalla sattumalta Italialaisen herrasmiehen, Domenico Sturialen, jolla on Turussa Italialaisten viinien maahantuontiyrits Cantina Di Bacco.
Pääsen perille Italialaisen maahantuojan kojulle, joka edustaa Champagne Vollereauxia Italiassa. Hieman happaman oloinen mies ottaa minut vastaan aavistuksen vastahakoisesti, sillä en kuulu potentiaaliseen asiakaskuntaan. En ole ostaja, mutta lehdistön edustajia pitää kuitenkin käsitellä varovasti, sillä kukaan ei kaipaa huonoa mainetta omalle yritykselleen. Esillä on kolme Vollereaux’n samppanjaa; Blanc de Blanc, Brut Rose ja Cuvée Marguerite 2004. Kaikki kolme samppanjaa ovat yhtä happamia kuin esittelijäkin ja suuntaankin matkani kohti seuraavaa samppanjakojua ilman suurempaa mielihyvää.
Samppanajatalo Champagne De Castelnau on vaivautunut itse paikalle ja palvelu onkin jo aivan toista luokkaa. Istun pöytään vientijohtaja Stéphane Schaeffer’n kanssa ja keskustelemme pitkään viineistä nauttien samalla heidän hienoja samppanjoitaan. Castelnaun samppanjoita löytyy Suomesta ravintola Hullu Poron valikoimasta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia viinejä. Aika riensi mukavan keskustelun ja hienojen samppanjoiden parissa ja huomasinkin tapaamiseni alkavan millä hetkellä hyvänsä.
Ehdin Sisilialaisen viinitalo Tenuta di Donnafugatan standille juuri ajallaan. Donnafugatan nimi ja logo on kunnianosoitus Sisilian historialle ja tarkemmin ottaen Kuningatar Maria Carolinalle, joka pakeni Napolista 1800-luvun alussa Napoleonin joukkojen saapuessa. Hän pakeni Sisiliaan ja eli paikalla missä viinitila nykyään sijaitsee. Upeat käsinpiirretyt logot pitävät kaikki sisällään Donnafugatan logon, tuulitukkaisen naisen. Sisilian viinit ovat minulle hieman outo alue ja olikin mielenkiintoista maistella Marta Gasparin johdolla toistakymmentä hienoa viiniä.
Seuraavaksi suuntaan Cantina Valpolicella Negrarin standille, sillä törmäsin muutamaan heidän viiniinsä Jyväskylän viinimessuilla ja ihastuin niihin välittömästi. Standilla tapaan iloisen Luca Bissolin, joka välittömästi kutsuu minut pöytään ja kantaa pöytään upeita Italialaisia salameja, kinkkuja ja leipää. Luca kutsuu paikalle myös Magnus Sacconen, joka vastaa Scandinavian myynnistä. Jatkamme jutustelua Magnuksen johdolla ja maistelemme todella upeita Valpolicella ja Amarone viinejä.
Nostan esille Vigneti di Jago Amarone 2004, jonka intensiivinen tuoksu on kerrassaan upea. Tummaa suklaata, kahvia ja kuivattuja hedelmiä. Samettisen pehmeä täyteläinen viini, jossa ihana suklaan ja luumujen aromi.
Upean tastingin päätteeksi Magnus kutsuu minut illalliselle Cantina Valpolicella Negrarin tilalle, johon luonnollisesti vastaan myöntävästi.
Aika rientää kun on hauskaa ja seuraavaksi kiirehdinkin Toscana-halliin, jossa on varattuna kaksi tasting-tilaisuutta. Ensimmäisenä maistetaan Brunello di Montalcino viinit ja sen jälkeen vuorossa Chianti Classico viinit. Molempiin tasting-tilaisuuksiin on varattu aikaa kaksi tuntia.
Tämä on hieno mahdollisuus maistaa yhdessä paikassa kaikki messujen Brunello di Montalcinot ja Chianti Classicot ilman, että tarvitsee kiertää standilta toiselle.
Istun pöytään tasting-huoneessa ja saan eteeni listan, jossa kaikki viinit on lueteltu. Valitsen listasta ensimmäiset viisi viiniä ja tarjoilija tuo pullot pöytään. Valitsen samalla jo seuraavat viisi viiniä ja tarjoilijan noutaessa niitä, maistelen ensimmäisen erän. Tämä jatkuu samalla kaavalla hieman alle pari tuntia ja ehdinkin maistella 60-70 Brunello di Montalcinoa. Nopea tahti ei mahdollista huolellisten muistiinpanojen tekemistä, mutta haluan nostaa muutaman upean viinin esille. Claudia Ferrero Brunello di Montalcino Riserva 2005 sekä La Gerla Brunello di Montalcino Riserva gli Angeli 2004. Jälkimmäinen toimii upeasti jopa ilman ruokaa. Erityismaininti vielä Il Poggione Vin Santo S. Antimo viinille, joka kruunasi upeasti koko maisteluntuokion.
Siirryin pikaisesti hallin toisella puolella olevaan tasting-tilaan, jossa vuorossa on kahden tunnin Chianti Classico maistelu samalla kaavalla. Täällä tarjoilu pelasi vielä tehokkaammin, eikä taukoja maisteluun muodostunut ollenkaan. Listalta löytyi melkein 300 Chianti Classicoa, mutta valitettavasti aika ei ihan jokaisen maistamiseen riittänyt. Komea otos kuitenkin tuli maistettua ja omiksi suosikeikseni nousivat Castelli del Grecepesa Chianti Classico Riserva Clemente VII 2007, Castello Vicchiomaggio Chianti Classico Riserva Vigna La Prima 2008, Il Palagio di Piccini Monia Chinati Classico Riserva 2008 sekä La casa di Bricciano Chianti Classico Riserva 2007. Yksi kuitenkin nousi ylitse muiden. Fattoria Nittardi Chianti Classico Riserva 2007 lumosi minut upealla pehmeällä tumman suklaan aromillaan. Pyysin tarjoilijaa tuomaan lopuksi kyseisen viinin takaisin pöytään ja nautiskelin kaikessa rauhassa lasillisen päivän päätteeksi. Upea viini.
Upea päivä messuilla oli tullut päätökseen, enkä ehtinyt kuin pintaa raapaista. Oli aika lähteä hotellin kautta kohti Negrarin kylää, jossa illallinen viinitilalla odotti.
Saavumme illan hämärtyessä Negrarin kylässä sijaitsevalle Cantina Valpolicella Negrarin tilalle. Laskeva aurinko valaisi upeasti modernit rakennukset ja viereiset kukkulat. Siirrymme
Magnuksen johdolla ylimpään kerrokseen jossa meitä odottaa upeasti katettu cocktail pöytä herkkuineen ja juomineen. Juustoja, katkarapuja, makkaraa, kinkkua ja muita herkkuja popsiessani tajuan, etten ole koko päivänä syönyt mitään. Kaikkien vieraiden saavuttua lähdemme Lucan ja Magnuksen johdolla kierrokselle talon kellareihin. Kuivatustiloissa on pinoissa tuhansia muovilaatikoita, joissa rypäleet kuivatetaan Amarone-viinejä varten ja kellarissa sadat massiiviset tammiastiat muodostavat käytäviä toisensa perään. Jostain etäältä kuuluu kaunista harpunsoittoa, joka voimistuu mitä lähemmäksi kellarissa sijaitsevaa ruokatilaa saavumme. Brescian konservatoriosta erinomaisin arvosanoin valmistunut Flora Ubaldi luo harpullaan kellariin taianomaisen tunnelman. Istun pöytään ystäväni Aleksi Mehtosen, illan isännän Luca Bissolin sekä kahden Amerikkalaisen herrasmiehen Bob Musson ja Frank Gentilen kanssa. Frank ja Bob ovat toimineet New Yorkissa Italialaisten viinien maahantuojina jo vuosikymmeniä. Eläkeikä on mennyt ohi jo ajat sitten, mutta kavereilla riittää edelleen intoa viiniin ja nauru onkin herkässä pöydässä kuunnellessamme kavereiden juttuja.
Aloitamme illallisen Sikurimalfattilla voisulan ja parmesanin kera. Tämä erikoinen pasta-annos sopi erinoimaisesti Valpolicella Classicon kanssa. Toisena alkupalana saamme herkullista sikuririsottoa, Alto Adigen alueen ilmakuivatun kinkun ja paahdettujen manteleiden kera. Molemmat alkupalat olivat niin isoja kooltaan, että mietin selviänkö vielä parista pääruuasta ja jälkiruuasta. Bob ja Frank päättivät luovuttaa jo tässä vaiheessa.
Ensimmäisenä pääruokana saamme kuorrutettuja lampaankylkeä. Kuorrute koostuu yrteistä ja leivänmurusista. Täydellisesti kypsytetty lampaankylki oli täydellinen kumppani Valpolicella Classico Superiore ”Verjago” Domini Veneti 2006 viinille. Verjago on Amarone-tyylillä tehty ”Super-Valpolicella”, jossa rypäleet on siis kuivattu kuten Amaronea tehtäessä. Todella upea täyteläinen viini.
Toisena pääruokana saamme sian poskea ja polentaa. Tässä vaiheessa olen jo ratkeamispisteessä ja vaikka annos onkin loistava, en pysty enää syömään. Ruuan seurana tarjoillaan ”Vigneti di Jago” Amaronea vuodelta 2004 sekä talon lippulaiva-Amaronea ”Etich. Milo Manara” vuodelta 2003. Molemmat Amaronet ovat todella upeita ja nautittavia myös ilman ruokaa.
Jälkiruokana saamme suklaakohokasta Recioto-kastikkeella ja lasiin kaadetaan Recioto della Valpolicella Classico ”Vigneti di Moron” vuodelta 2008. Hieno päätös runsaalle illalliselle.
Pitkä päivä messuilla ja runsas illallinen alkaa painaa päälle ja kiitämme kohteliaasti illan isäntää upeasta illasta. Saamme vielä lähtiessä lahjan mukaamme, käsinpiirretyn taulun, josta näkyy alueen kartta ja tilan palstat. Taulun on piirtänyt sama taiteilija, joka on suunnitellut tilan viinien etiketit.
Perjantaiaamun aloitamme heti messujen avautuessa Nuove Realtan ja Torinon yliopiston geologian osaston maaperäluennolla. Francesca Lozar ja Marco Giardino kertovat miten Piemonten maaperä on muodostunut ja miten maaperä vaikuttaa viinin laatuun. Mielenkiintoisen luennon jälkeen maistelemme 6 Piemonten alueen viiniä sekä upeita paikallisia salameja.
Pää täynnä tietoa suuntaamme Azienda Agricola Meronin standille tapaamaan Katia Meronia. Katia tarjoilee meille aamupalaksi herkullista perinteistä kakkua sekä tietysti Amaronea. Tila sijaitsee 15km Veronasta St. Ambrogion kylässä ja on jo reilut 300 vuotta vanha. Nykyään tilaa hoitavat Katia sekä hänen veljensä Carlo.
Seuraava tapaaminen on Soaven osastolla Giovanni Ponchian kanssa. Hänen johdollaan tutustumme Soaven alueeseen ja viineihin. Maistelemme viinejä ja nautimme samalla herkullista pastaa. Tänään ruokapuolikin on paremmin hoidossa kun edellisenä päivänä.
Tänä vuonna VinItalyssa uutuutena oli Sparkiling Italy osasto, johon suuntasinkin seuraavaksi.
Osaston alussa joudut rekisteröitymään ja saat luottokortin näköisen kortin käyttöösi. Osasto on jaettu viiten alueeseen: Prosecco, Prosecco Superiore, Asti, Trento DOC ja Franciacorta. Jokaisella alueella on noin 10 kosketusnäytöllistä päätettä, johon kortti asetetaan. Menin ensiksi Prosecco alueella. Etsin vapaan päätteen ja työnsin kortin koneeseen. Näyttöön ilmestyi viinilista, josta valitsin haluamani viinin. Tarjoilija välittömästi toi minulle lasillisen tilaamaani juomaa ja seuraava tehtävä olikin arvostella viini päätteellä valitsemalla värille, tuoksulle ja maulle pisteet asteikolla 1-5. Heti, kun olin arvostellut viinin, sain näytölle jälleen viinilistan, joten ei muuta kuin uuttaa viiniä lasiin. Kortti on voimassa tunnin, jonka käytinkin erittäin tehokkaasti hyödykseni maistelemalla noin 50 kuohuviiniä. Eniten aikaa vietin Trento DOC alueella, jonka täyteläiset ja paahteiset kuohuviinit mielyttivät minua eniten. Kun tunti tuli täyteen, kortti palautettiin check-out pisteeseen, jossa virkailija tulosti minulle listan kaikista maistamistani viineistä pisteineen. Tästä ei enää viininmaistelu parane. Hieno tapa maistella iso määrä viinejä lyhyessä ajassa ja saada vielä itselleen arvostelut mukaan. Parhaisiin viineihin on sitten helppo mennä tutustumaan paremmin kyseisen tuottajan osastolle.
Perjantai oli hyvää vauhtia tulossa päätökseen, mutta vielä pikainen pyrähdys Monte Del Fran standilla, jossa Silvian kanssa maistelimme vielä viinejä, mitä emme ehtineet tilavierailun aikana maistella. Tähän oli hieno lopettaa messut. Kaksi päivää messuilla takana, enkä ehtinyt nähdä juuri mitään. Alue iskee suuruudellaan vasten kasvoja ja onkin turha pyrkiä näkemään kaikkea. Hyvä suunnittelu onkin avainasemassa mikäli aiot ensi vuonna lähteä mukaan messuille.
Reissu ei kuitenkaan ollut vielä lopussa. Zymen isäntä Celestino Gaspari järjesti perjantai-iltana hienot juhlat tilallaan, johon itsekin olin saanut kutsun. Pikaisen virkistäytymisen jälkeen
suuntasinkin hotellilta kohti Zymen tilaa. Ilta oli jo hämärä, kun saavuin tilalle, mutta paikka oli valaistu kauniisti. Paikallisen orkesterin soittama railakas musiikki kantautui luolasta ja iloisia ihmisiä oli pihalla nauttimassa lämpimästä illasta. Suuntasin sisälle tervehtimään isäntää sekä Chiara Nanfiolia, joka pyörittää tilan toimistoa. Luolastoon oli katettu erilaisia ruokapisteitä ympäriinsä sekä tietysti viinipiste, mistä löytyi talon upeita viinejä laidasta laitaan. Lisäksi illan erikoisteemana oli Kairos vertikaali 2002-2006. Oli upeaa päästä maistamaan tämän erikoisen viinin viisi peräkkäistä vuosikertaa ja huomata miten erilaisia jokainen oli. Ilta sujui leppoisissa merkeissä hyvästä ruuasta ja viineistä nauttien, mutta kaikki hauska loppuu aikanaan. Juhlat olivat upea lopetus muutenkin hienolle reissulle.
Ensi vuonna sitten jälleen VinItalyyn ja toivottavasti joku teistä lukijoista innostuu lähtemään mukaan. Ensi vuoden matkasta lisätietoja voi kysellä markus@winenergy.fi
