Viinimakumatkalla Burgundissa etsimässä täydellista Pinot Noiria.
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila ulkona on noin kymmenen astetta junani saapuessa tammikuisena iltapäivänä Dijonin asemalle. Asemalla vastassa on iloisesti vilkuttava Caroline Drouhin ja hänen miehensä Charles. Jälleennäkeminen saa oloni tuntumaan heti kotoisalta ja innostus valtaa mielen sillä tiedän että edessä on upeita hetkiä viinien parissa. Siirrymme pieneen kodikkaaseen ravintolaan jossa upean Beef Carpaccion ja Givryn Premier Crun lomassa vaihdamme viimeiset kuulumiset. Mahtavaa olla taas Burgundissa. Lounaan jälkeen matka Dijonista jatkuu kohti pientä Gevrey-Chambertinin kylää, missä Domaine Drouhin-Larozen viinitila sijaitsee.
Syy mikä saa minut kerta toisensa jälkeen palaamaan Burgundiin on Pinot Noir. Rypälelajike joka aiheuttaa harmaita hiuksia ja unettomia öitä viljelijöille sekä viinitekijöille. Rypäle joka jakaa mielipiteitä enemmän kun mikään toinen lajike. Sitä joko vihaa tai sitä rakastaa. Kun itse ensi kertaa avasin pullon Uuden-Seelannin Pinot Noiria, törmäsin viiniin jollaiseen en koskaan aikaisemmin ollut törmännyt, enkä tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Se kuitenkin avasi silmäni ja jouduin ostamaan lukuisia erilaisia Pinot Noireja ymmärtääkseni paremmin mikä tuo outo juoma edessäni oli. Useita Pinot Noireja myöhemmin olin koukussa josta ei enää ollut pakotietä. Olin löytänyt rypäleen jota rakastin. Siksi olen siis jälleen kerran Burgundissa, Pinot Noirin ystävien luvatussa maassa. Täällä jos missään Pinot Noir on kesytetty ja siitä on saatu aikaan fantastisia viinejä. I’m home…
Illan hämärtyessä koko perhe mukaanlukien vanhemmat Christine ja Philippe, veli Nicholas ja perheen hyvä ystävä Patrick kokoontuvat Carolinen ja Charlesin luokse raglet-illalliselle. Istumme olohuoneeseen takkatulen ääreen, jossa avaamme magnum-pullon Henriot Brut Souverain samppanjaa. Katselemme kuvia edellisestä sadonkorjuusta ja muistelemme tuota hienoa aikaa minkä viimeksi vietin perheen parissa. Tuntuu kun en olisi ollutkaan välillä poissa. Raglet-illallinen upeine juustoineen ja lihoineen kutsuu meitä siirtymään ruokasalin puolelle. Viimeisenä ruokasaliin saapuu Charles kädessään magnum pullo Drouhin-Laroze Bonnes Mares Grand Cru vuodelta 1999 mikä oli erinomainen vuosikerta Burgundissa. Tämä uskomattoman upea viini saa minut hymyilemään ja tuntemaan oloni etuoikeutetuksi. Upean illallisen kruunaa vielä Christinen suussa sulava suklaavanukas ja Mouton Cadet 1981, viimeinen pullo Patrickin häistä vuonna 1985.
Sunnuntaiaamuna suuntaamme auton kohti Chablista Carolinen ja Charlesin kanssa. Meillä on tapaaminen Damien Bouchardin kanssa Domaine Pascal Bouchardilla. Carolinen ja Damienin enologiopinnot ovat loppusuoralla ja ohjelmaan kuuluu tutustuminen toisiin viinitiloihin ja minulla on kunnia päästä mukaan. Pascal Bouchardin modernit tilat ja jättikokoiset 300 hehtolitran terästankit poikkeavat merkittävästi siitä mitä Cote d’Orin perinteisemmät viininvalmistamot pitävät sisällään. Damienin kertoessa meille viinin valmistusmetodeista ja tilan palstoista eri puolella Chablista hänen silmänsä loistavat ja intohimoa viiniin on vaikea peitellä. Siirrymme vierailun kohokohtaan Damienin tuodessa meille viinilasit. Ensimmäisenä maistamme vuoden 2010 Chablis ”Les Vieilles Vignes” viiniä suoraan tankista. Mahtava tuore hedelmäisyys ja pirteät hapot korostavat viiniä. Tämä ei kuitenkaan ole vielä viinin lopullinen tyyli sillä lopulliseen viiniin sekoitetaan vielä 40% samaa viiniä joka on käynyt läpi malolaktisen käymisen ja ollut tammitynnyreissä kypsymässä. Seuraavaksi maistamme samaa viiniä vuodelta 2009, mutta tämä viini on vielä liian nuori tällä hetkellä nautittavaksi. Tammi dominoi makua liikaa vielä tässä vaiheessa. Vertailuksi otamme Chablis ”Le Classique” 2009, joka on 100% terästankeissä käytetty ja kypsytetty. Tämän jälkeen siirrymme maistamaan Premier Cru viinejä joista ensimmäisenä Fourchame ”Les Vieilles Vignes” 2009 ja toisena Mont de Milieu 2008. Molemmissa 50%, 5-6 vuotta vanhoissa tammitynnyreissä kypsytettyä viiniä. Molemmat tyyliltä erittäin hienostuneita, joissa tammen aromit ovat upeasti integroituneet viiniin. Pehmeä hedelmäinen maku. Upeita viinejä juotavaksi jo nyt, mutta paranevat vielä seuraavan 5-10 vuoden kuluessa. Kuudentena viininä meillä on Damienin veljen Romain Bouchardin Premier Cru Vau de Vey 2008. Tässä biodynaamisessa viinissä korostuu upeasti maaperän tuoma mineraalisuus ja hienostunut tammen tuoma pehmeys. Tastingin kruunaa Grand Cru Vaudesir 2007, joka on kypsynyt 100% tammitynnyreissä oman sakan päällä 12kk ja vielä sen jälkeen terästankeissa 4 kuukautta. Viini on kerrassaan upea. Tähän on hieno lopettaa vierailu Domaine Pascal Bouchardilla.
Paluumatkalla Gevrey-Chambertiniin pysähdymme vielä Les Caves Bailly Lapierrella. Ulkoapäin tila näyttää miltä tahansa pieneltä tilalta, mutta tie jatkuu rakennuksen ohi kohti kallioseinämää jossa aukee valtava kilometrien pituinen luolaverkosto, joka toimi toisen maailmansodan aikana saksalaisten ammusvarastona. Ajamme autolla sisään luolastoon ohi useiden sivukäytävien kohti parkkialuetta jonkä läheisyydessä on upea tasting tila. Ohjelmassa Cremant de Bourgogne tasting. Aloitamme tastingin 100% Chardonnaylla, joka on tyyliltään hienostunut ja mineraalinen. Jatkamme seuraavaksi 100% Pinot Noirila, joka poikkeaa edellisestä tyyliltää selvästi. Pinot Noir tuo Cremanttiin syvyyttä ja täyteläisyyttä, sekä runsaampaa hedelmäisyyttä. Kolmantena maistamme Reserve Cremantin, joka on selvästi tasapainoisempi, pyöreämpi ja raikkaampi kun kaksi edellistä. Loppuun vielä maistamme tilan prestige Cremantin Vive-la-Joie Brut 2006, joka on Chardonnay ja Pinot Noir sekoitus. Tyyliltään selkeästi hienostuneempi ja rauhallisempi kuin muut. Cremantit tarjoavat loistavasti vastinetta rahalle sillä viimeinenkin lähtee 15 euron hintaan mukaan.
Maanantaina koko Burgundin peittää alueelle tyypillinen sumu. Näkyvyys on vain kymmenkunta metriä. Lainaan Carolinen autoa ja lähden valokuvailemaan upeita sumuisia maisemia tietäen että iltapäivällä odottaa reissun kohokohta, Drouhin-Larozen 2009 vuosikerran barrel tasting. Pysähdyn ensimmäisenä tilan lähellä sijaitsevalla Lavaut St. Jacquesin palstalla missä Rene ja Jean-Luc ovat hommissa. Talvi on kiireistä aikaa viinitilalla, sillä kaikki köynnökset 12 hehtaarin alueella pitää leikata seuraavaa kasvukautta varten ja varmistaa että kaikki köyynösten tukivaijerit ovat kunnossa. Savupatsaita nousee sieltä sun täältä keskeltä palstoja kun viininviljelijät polttavat vanhoja vuosikasvuja erityisesti tähän tarkoitukseen rakennetuissa kottikärryissä. Näky on taianomainen sumun luodessa kuvaan oman lisämystiikaan. Ajelen ympäriinsä, Clos de Vougeot, Nuits St.-Georges, Vosne-Romanee, Echézeaux, Gevrey-Chambertin kunnes palaan takaisin tilalle.
Iltapäivällä nappaamme Carolinen kanssa viinilasit mukaan ja siirrymme viinikellariin. Edessä on hetki mitä olen odottanut koko matkan ajan. Pääsen maistamaan kaikki Drouhin-Larozen, sekä Laroze de Drouhinin (Caroline Drouhinin oma Domaine) viinit vuodelta 2009, joka on yksi kaikkien aikojen parhaista vuosikerroista viiniasiantuntijoiden arvioiden mukaan. Ennen varsinaista maistelua maistamme uteliaisuudesta Carolinen 2010 vuosikerran Chardonnayta.
Viini ei ole vielä käynyt läpi malolaktista käymistä, joten hapot tuntuvat aika kirpeinä. Aloitamme maistelun Gevrey-Chambertin Village viinistä. Maistelemme vertailun vuoksi kolmelta eri palstalta kerätyistä rypäleistä tehdyt viinit, jotka ennen pullostusta sekoitetaan yhdeksi viiniksi. Upea huomata maaperän ja mikroilmaston vaikutukset viiniin, sillä jokaine kolmesta viinistä on selkeästi erilainen, vaikka kaikki on valmistettu täysin samalla tavalla. Gevrey-Chambertin on tyyliltään erittäin elegantti, hedelmäinen, kevyt, jossa tuoksussa kirsikkaa, vadelmaa ja mausteisuutta. Upea viini, joka tarjoaa rahalle vastinetta huomattavasti enemmän kun useat Premier Cru viinit. Maistamme vielä muutaman village viinin jonka jälkeen siirrymme Premier Cru viineihin. Premier Cru viineistä mieleeni jää parhaiten Gevrey-Chambertin, Lavaut St. Jacques. En tiedä johtuuko se siitä että muutama kuukausi aikaisemmin sadonkorjuussa poimimme kyseisen palstan rypäleitä kaatosateessa ja olo ei voinut paljon surkeampi tuolla kyseisellä hetkellä olla. Ehkä tämä lisäsi viiniin vielä ylimääräisen sävähdyksen. Viini oli pehmeä ja tuoksussa kirsikkaa, kukkaisuutta, parfyymia joka yhdistyi upeaa pitkään jälkimakuun. Premier Cru viinien jälkeen siirryimme Grand Cru viineihin, jotka kruunasivat koko tastingin. Aloitimme Bonnes Maresista, joka on oma suosikkini. Bonnes Mares on upean täyteläinen Pinot Noir, jossa erittäin hienostuneet tanniinit, pitkä hedelmäinen maku, jossa karhunvatukkaa, kirsikkaa yhdistyen samettiseen suutuntumaan. Seuraavaksi oli vuorossa Clos de Bèze joka on tyyliltää erittäin intensiivinen, jossa tuoksussa kirsikkaa, karpaloa ja mausteisuutta. Maussa korostuu lisäksi upeasti maaperän tuoma mineraalisuus. Seuraavaksi maistoimme Chapelle-Chambertinin, joka oli tällä hetkellä aika tukossa ja siitä oli vaikea saada irti mitään. Viini vaatii huomattavasti enemmän aikaa kun seuralaisensa. Sama koski myös Latricières-Chambertinia. Siirryimme Clos de Vougeotiin, joka on toinen suosikeistani. Clos de Vougeot on erittäin rikas, kukkainen, hedelmäinen, jossa tuoksussa kirsikkaa, sekä metsäisiä aromeja. Upea viini! Viimeisenä Grand Cru viininä maistoimme tilan helmen, useita satasia pullolta maksavan Musignyn. Musigny poikkesi tyyliltään muista Grand Cru viineistä selkeästi. Musigny oli satiinin pehmeä, aromimaailmassa vastaan tuli mustaherukkaa, coctail kirsikkaa, sekä runsaasti kukkaisuutta. Jälkimaku oli uskomattoman pitkä. Tätä viiniä pääsin maistamaan ensimmäisen kerran ja odotankin innolla että pääsen maistamaan samaa viiniä muutaman vuoden päästä kun viini on saanut vielä hetken kypsyä. Koko tasting oli upea kokomus ja hienointa oli huomata viinissä tapahtuneet muutokset siihen kun viimeksi maistoin samat viinit syyskuussa.
Maanantai-illan kruunasi vielä upea illallinen Christinen ja Phillippen luona herkullisen ruuan, upeiden viinien ja iloisen naurun parissa. Uskommattoman hieno vierailu upean perheen luona oli tullut päätökseen sillä aamulla oli aika lähteä takaisin kohti Suomea ja arkea. Mutta se ei harmita niin paljoa kun tiedän, että palaan taas hetken päästä takaisin…
http://www.drouhin-laroze.com/us/home_us.htm
