Melkoisesti on aikaa vierähtänyt edellisestä kokkaussessiosta. Itseasiassa yli kaksi vuotta. Tämän vuoksi oli hauska huomata, kuinka ihmisten taidot ja suuntaukset olivat kehittyneet ajan saatossa. Kasvaneista välimatkoista huolimatta saimme tapaamisen järjestymään, tällä kertaa Seinäjoelle. Tarkoituksenamme oli verestää yhdessäkokkailemisen riemua ja siinä samassa kokeilla taas hiukan uusia juttuja perinteisten ohella. Ruoka-aineina käytimme itsehankitun riistan lisäksi hyvinkin perinteisiä aineksia ja jätimme tällä kertaa molekyylien kanssa pelaamisen tuleviin sessioihin.
Reseptit tästä kokkauskerrasta julkaistaan blogissa piakkoin, mutta muutama sananen niistä jo tässä vaiheessa ihan vain kiusaksi.
Alkuun valmistimme karamellisoitua porkkanakeittoa, joka oli kertakaikkiaan erinomaista. Uskaltaisin jopa sanoa, että parasta porkkanakeittoa, mitä olen koskaan syönyt. Porkkanakeiton kanssa tarjoilimme kielellä täytettyjä pikkusämpylöitä. Kieli on mielestäni aliarvostettu elintarvike laatuunsa nähden. Suosittelenkin epäilijöitä kokeilemaan kielen valmistusta. Groteskista ulkonäöstään huolimatta se maistuu hyvältä.
Keiton jälkeen oli tarkoitus siirtyä suoraan pääruokaan, mutta kaverini toimittaessa minulle mukavan kokoisen siian suoraan merestä, päätimme tehdä siitä pientä välipalaa ennen varsinaista pääruokaa. Hiilisiika onnistui erittäin hyvin ja pysyi mehukkaana. Valmistus on myös erittäin yksinkertaista ja onnistuu taatusti jokaiselta. Siian kanssa maisteltiin hyväksi havaittuja marinoituja kirsikkatomaatteja, joiden resepti löytyy vanhasta postauksestamme.
Pääruokana valmistimme maksaslidereita peuran maksasta. En ole ennen syönyt maksaa hampurilaisen sisällä, joten tämän osalta hieman jännitti, miltä lopputulos mahtaakaan maistua. Valmistimme myös maksapateeta ihan koemielessä, sillä maksaa oli reilusti kolmelle ihmiselle. Tämän osalta kokonaisuus ei mennyt ihan putkeen, sillä patee kyllä onnistui, mutta oli niin tujua maultaan, ettei se oikein miellyttänyt ketään. Kokonaisuutena ollaan kuitenkin edelleen plussan puolella.
Jälkiruoaksi ajattelimme pelata varman päälle ja tehdä paahtovanukasta. Tosin perinteinen paahtovanukas sai käsittelyssämme kolme erilaista makua; salmiakki, mokka ja Basilika. Ei sinänsä mitään utta ja tajunnan räjäyttävää, mutta erittäin hyvää ja tuo trio kyllä kuittasi ateriakokonaisuuden. Etenkin salmiakki uutena makuna hiveli makuhermoja kivasti.
Viikonlopun saldoksi jäi hyvä mieli ja paljon virtaa kintaisiin. Porukalla on hienoa tehdä asioita samanhenkisten ihmisten kanssa, oli kyse sitten vaikka kokkaamisesta. Tätä lisää!
