Toskanan auringon alla

Markus 27.7.20115 kommenttia

ViinitCandialleCastelli del GrevepesaChianti ClassicoItaliaLa Casa di BriccianoPoggio al SolepunaviiniSangioveseToskanaViini

Kesäkuun puolessa välissä minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä tutustumaan Toskanan helmeen, Chiantiin tai tarkemmin ottaen Chianti Classicon alueeseen ja sen upeisiin viineihin.

Saavuin lauantaiaamuna Roomaan, eikä sää näyttänyt kovin lupaavalta viiniretkeä varten. Taivaalta tippui vettä ja lämpömittarikin näytti hädin tuskin 20 astetta. Hyppäsin vuokra-autoon ja lähdin ajamaan kohti Firenzeä. Mitä lähemmäksi Chiantia pääsin, sitä paremmaksi keli muuttui ja saapuessani perille vastassa oli pilvetön taivas jä lämpöä jo lähes 30 astetta.

Aloitin vierailuni Poggio Al Solen tilalta, joka sijaitsee aivan legendaaristen Tignanellon ja Solaian naapurissa Tavarnelle Val di Pesan kylässä. Poggio Al Sole tarkoittaa kirjaimellisesti aurinkoista kukkulaa ja sitä se olikin. Etelään suuntautuvat palstat olivat rinteessä, jonka molemmin puolin niitä suojasivat tuuheat metsät. Etenkin talvella puut suojaavat köynnöksiä kylmiltä tuulilta, mutta kesälläkin lämpö pysyy hyvin tasaisena alueella. Vuosisatoja tilan omisti lähellä sijaitseva Passignanon luostari ja se tunnettiin nimellä Casasilia, mutta 1960-luvun lopussa sen osti Firenzeläinen kultaseppä, joka muutti tilan nimeksi Poggio Al Sole. Nykyään tilan omistaa Sveitsiläinen pariskunta Johannes ja Kathrin Davaz. Johannes alias Giovanni kuuluu Sveitsiläiseen viinintekijäperheeseen, mutta ei halunnut työskennellä perheensä tilalla ja päätti hankkia oman tilan joltain klassiselta viinialueelta. Johannes ja Kahrin päätyivät Chiantiin, jossa he ovat pyörittäneet tilaa nyt jo 20 vuotta. Ostaessaan paikan 1990-luvun alussa tilan hallussa oli 8 hehtaaria viljelyksiä, mutta palstat olivat sikin sokin eri lajikkeita ja he istuttivatkin kaikki palstat uudestaan. Vanhimmat köynnökset ovat tällä hetkellä siis noin 18 vuotta vanhoja. 20 vuoden aikana he ovat hankkineet lisää viljelytilaa ja Poggio Al Sole käsittääkin tänä päivänä noin 18 hehtaaria viljelyksiä, joista alkuperäiset 8 hehtaaria sijaitsevat talon ympärillä. Johannes viljelee pääasiassa Sangiovesea, mutta myös kansainvälisiä lajikkeita löytyy jonkun verran, kuten Merlot, Cabernet Sauvignon ja Syrah. Lisäksi tilalta löytyy 300 oliivipuuta, joista valmistetaan ulkopuolisten toimesta tilalle oliiviöljyä. Tällä hetkellä köynnöksissä on vielä runsaasti pieniä vihreitä rypäleitä, mutta parin viikon päästä alkaa ”green harvest”, jossa osa rypäleistä leikataan pois. Tällä pyritään takaamaan jäljelle jääville rypäleille riittävä ravintoaineiden saanti ja sitä kautta parempilaatuisia rypäleitä.

Poggio Al Sole tekee vain punaviinejä ja käyminen tapahtuu lämpökontrolloiduissa terästankeissa. Tilan laadukkaammat viinit kypsyvät Ranskalaisessa tammessa, joista 30% on uusia. Perusviineissä käytetään 3-4 vuotta vanhoja tammitynnyreitä. Johannes on myös tehnyt kokeita Amerikkalaisilla tynnyreillä, jotka ovat puolet edullisempia. Kokonaistuotanto on tällä hetkellä noin 80000 pulloa.

Aloitan maistelun tilan Rose-viinistä Primavera 2010. Viinissä on todella kaunis vaaleanpunainen väri ja tuoksu on raikaan hedelmäinen, jossa mansikkaa ja päärynää. Todella kiva kesäviini, joka on parhaillaan kylmänä nautittuna. Viinin lämmetessä viinin melko korkea alkoholipitoisuus 13,2% tulee vähän läpi, eikä mansikan ja päärynän maut enää tunnu niin raikkailta.

Seuraavaksi Chianti Classico 2009, joka on vielä aivan liian nuori viini, mutta viinin potentiaali tuli silti hienosti esille. Kaunis rubiininpunainen väri kimaltelee lasissa ja tuoksussa tulee voimakkaasti esille Chiantille ominainen orvokin tuoksu, sekä aavistus mansikkaa ja kirsikkaa. Nuoreksi Chiantiksi viini on todella pehmeä, jossa tasapainoin rakenne. Kypsät tanniinit tuntuvat pehmeiltä ja hento suklaan maku mansikan ja karpalon taustalla lupaa paljon tulevaisuudesta. Pitkä mukava jälkimaku ja odotankin innolla mitä tästä viinistä tulee muutaman vuoden kuluttua.

Seuraavaksi maistan talon lippulaivaviiniä, tilan vanhan nimen mukaan nimettyä Chianti Classico Casasilia Riserva vuodelta 2008. Tämäkin viini on vielä aivan liian nuori tänä päivänä nautittavaksi, mutta jälleen kerran huikeaa potentiaalia lasissa. Väri on kaunis rubiininpunainen jossa aavistus graniitinpunaista. Intensiivinen tuoksu, jossa kirsikkaa ja suklaata. Viinissä on täyteläinen ja intensiivinen maku, sekä hyvä hapokkuus ja pehmeät kypsät tanniinit. Maussa suklaata, kirsikkaa ja kukkaisuutta. Upea viini jo nyt, mutta kehittyy vielä vuosia koko ajan paremmaksi.

Perinteisten Chiantin Classico-viinien jälkeen maistan vielä pari vähän erikoisempaa viiniä tälle alueelle. Ensin lasiin tulee 100% Cabernet Sauvignon vuodelta 2008, jonka tuoksussa Cabernet Sauvignonille tyypillisiä aromeja, kuten mustaherukkaa, tupakkaa, seetriä ja paprikaa. Maku kuitenkin yllättää todella positiivisesti, sillä viinin pehmeys ei ollut sitä mitä odotin tuoksun perusteella. Intensiivinen maku, joka helposti tunnistettavissa Cabernet Sauvignoniksi.

Alueella toisena erittäin harvinaisena viininä lasiin tulee 100% Syrah vuodelta 2008. Tuoksu on tyypillisestä Syrahistä hivenen poikkeava. Toki Syrahille tyypillinen lakritsi tulee esille myös tässä, mutta myös ehkä Chiantin alueelle tyypillista kukkaisuutta on mukana runsaasti. Intensiivinen, täyteläinen ja samettisen pehmeä maku, jossa boysenmarjaa, lakritsia ja hivenen pippuria. Todella upea viini.

Loppuun maistan vielä lusikallisen oliiviöljyä ja sitten matkajatkuukin kohti Raddan kylää missä tarkoitus yöpyä seuraavat pari yötä.

Panzanon kylän lähellä, Conca d’Oron laaksossa sijaitsee seuraava kohteeni Candialle, joka on Suomalaisen viinintekijän Jarkko Peräsen ja hänen Saksalaisen vaimonsa Josephin Cramerin omistuksessa. Conca d’Oro tarkoittaa vapaasti käännettynä kultaista maljaa mikä kuvaa laakson muotoa, sekä ihanteellisia olosuhteita minkä laakso tarjoaa erityisesti Sangioveselle. Maaperä on galestroa, punertavaa saviliusketta, sekä albaresea, kovaa vaaleanharmaata kalkkikiveä. Tämä yhdistettynä 330 metrin korkeudessa sijaitseviin viinitarhoihin on ihanteellinen kasvuympäristö Sangioveselle.

Lähdemme Jarkon kanssa aluksi tutustumaan tilan palstoihin vanhalla Saksan kilvissä olevalla Defenderillä. Suurin osa tilan köynnöksistä on alle 10 vuotta vanhoja ja ne on istutettu sen jälkeen kun tila siirtyi nykyisille omistajille. Candialle on biodynaaminen tila ja mielenkiintoisena yksityiskohtana voi mainita että köynnösrivien väliin on istutettu ohraa, joka kuohkeuttaa maaperää. Ensimmäisellä palstalla köynnösrivit on istutettu 220cm päähän toisistaan ja köynnökset taas 70cm päähän toisistaan. Tällä istutustiheydellä hehtaarille saadaan noin 7000 köynnöstä. Palstalla kasvavat Sangiovese ja Petit Verdot rypäleet ovat tässä vaiheessa vain noin herneen kokoisia ja väriltään vihreitä. Jatkamme matkaa ylemmäksi rinnettä ja saavumme historialliselle palstalle, jossa köynnökset muinoin kasvoivat perinteisellä tavalla puun runkoa vasten. Palstalla on vielä muutama yli 100 vuotta vanha köynnös, mutta suurin osa on jo tuhoutunut. Palsta oli lähes umpeen kasvanut muutamia vuosia takaperin, mutta nykyään tämä palsta, jonka nimeksi Jarkko on antanut Pli, on täynnä harvinaista RLB Sangiovese-kloonia. Tämä klooni kypsyy myöhään ja tertut ovat harvoja verratuna tyypillisen Sangiovesen tiiviisiin terttuihin. RLB-klooni on harvinainen, sillä suurimmassa osissa paikoista se ei ehdi kypsyä ennen lokakuun sateiden ja kylmien säiden tuloa. Pli-palsta on kuitenkin etelään suunnattu suojainen palsta, missä tasainen lämmin ilma ehtii kypsyttää rypäleet ja palkitsee viinitekijän erittäin korkealla laadulla. Pli tarkoittaa suomeksi laskosta, mikä kuvaa palstan monitasoista muotoa loistavasti, mutta antaa myös entiselle Filosofian opiskelijalle suuremman merkityksen. Tällä palstalla köynnökset on istutettu kuusikulmion muotoon niin että jokaisen köynnöksen etäisyys toiseensa on metri ja kuusikulmion keskellä on vielä yksi köynnös. Tämä istutus tyyli takaa mahdollisimman tasaisen istutusvälin koko palstalle mikä on viininviljelyn kannalta suotava asia. Tällä palstalla kaikki työ tehdään käsin sillä tasoerot ja jyrkkyys tekee koneiden käytöstä mahdotonta.

Tilalla on viljelyksi nykypäivänä noin 10 hehtaaria ja pitää sisällään useita lajikkeita kuten: Sangiovese, Merlot, Cabernet Sauvignon, Petit Verdot, Syrah, Cabernet Franc, Canaiolo, sekä Malvasia Nera, joka on todettu DNA-testeissä Tempranilloksi. Kolme viimeksi mainittua on istutettu vasta tänä vuonna ja meneekin muutama vuosi ennen kun pääsemme nauttimaan kyseisten lajikkeiden sadosta. Jarkon mukaan Sangiovese ja Malvasia Nera sopivat loistavasti yhteen ja odotankin innolla, että pääsen muutaman vuoden päästä maistamaan tätä uutta Chianti Classicoa.

Miten entinen Tampereen yliopiston opintotoimistossa työskennellyt Suomalainen mies päätyi Chianti Classicon parhaille alueille viljelemään rypäleitä ja valmistamaan viiniä? Jarkko lähti vuonna 1997 Hollantiin vaihtoon ja tapasi siellä Italialaisia ystäviä. Nämä saivat houkuteltua Jarkon Chiantiin sadonkorjuuseen ja sillä tiellä mies on käytännössä vielä tänä päivänäkin. Jarkko liittyi kiertävään sadonkorjuuporukkaan ja kiersi tilalta toiselle pitkin syksyä. Hänelle kuitenkin tarjoutui mahdollisuus ruveta hoitamaan Roomassa asuvan pariskunnan neljän hehtaarin Podere Ciona-tilaa ja siinä vierähtikin useampi vuosi. Matkan varrella Jarkko tapasi nykyisen vaimonsa Josephinen ja vuonna 2002 he ostivat yhdessä Candiallen tilan, joka silloin kattoi vain 3 hehtaaria viljelyksiä. Kaiken oppinsa Jarkko on ammentanut viinitiloilla työtä tekemällä, sekä vapaa-aikanaan alan kirjallisuutta lukemalla. Tämä antaa meille viininystäville hienon esimerkin siitä, että kaikki on mahdollista kun vaan halua riittää. Vuosia pariskunta hoiti tilaa kahdestaan, mutta nykypäivän tilalla on jo kolme täysiaikaista työntekijää. Candialle tämän päivän vuosituotanto on noin 25000 pulloa.

Siirrymme tutustumaan viininvalmistustiloihin, sekä viinikellariin. Tähän päivään mennessä käyminen on tehty terästankeissa, mutta uutena hankinta huoneesta löytyy 4 betoniastiaa, joissa tulevaisuudessa on tarkoitus käyttää ja kypsyttää osa viineistä. Betonitankit tarjoavat viineille mahdollisuuden hengittää ja kehittyä kypsymisen aikana. Kellarissa löytyy kolmea eri kokoa olevia Ranskalaisia tammitynnyreitä. 15-20% tynnyreistä uusitaan vuosittain, mikä tekee keskimääräiseksi käyttöiäksi noin 5 vuotta. Kellari ja viininvalmistustilat ovat uudet ja modernit ja keskimääräinen virrankulutus on vain noin viidenneksen alueen perinteisiin tiloihin verrattuna. Saan vielä hienon tilaisuuden maistaa tankeissa pullotusta odottavat viinit.

Siirrymme Jarkon kanssa sisälle ja availemme muutaman pullon Candiallen viinejä. Aloitamme maistelun La Misse Chianti Classico 2009 viinillä. La Misse tarkoittaa Candiallen ”neitiä” ja viini on valmistettu 90% Sangiovesesta ja 10% Merlotista. Viinistä puolet on kypsynyt terästankeissa ja puolet tammitynnyreissä. Lopuksi viini on ollut vielä 3 kuukautta sementtiastiassa. Tuoksu on kukkainen, höystettynä lakritsilla ja mustaherukalla. Keskitäyteläinen viini on pehmeä ja tasapainoinen, jossa ystävälliset tanniinit ja mausta löytyy tuoksusta tutut aromit. Pitkä kiva jälkimaku. Todella hieno Chianti Classico.

Seuraavaksi siirrymme vähän tuhdimpaan Chianti Classicoon, joka kulkee vain nimellä Candialle 2007. Viini on 97% Sangiovesea ja 3% Petit Verdota. Viinin tuoksussa tulee esille lakritsia, boysenmarjaa, hentoa kukkaisuutta, sekä elegantti tammen aromi. Viini on täyteläinen, tasapainoinen ja samettisen pehmeä. Kypsät tanniinit tuntuvat suussa miellyttävältä yhdistyessään hyvään hapokkuuteen, mustaherukan ja lakritsin aromeihin. Todella upea Chianti Classico viini, jonka maku viipyy suussa pitkään.

Kolmantena viininä lasiin kaatuu Ciclope 2007. Ciclope tarkoittaa kyklooppia ja on kunnianosoitus talon koiralle, joka menetti toisen silmänsä tappelussa viinitarhoille saapuneen piikkisian kanssa. Viinissä on 50% Merlotia, 40% Sangiovesea, ja 10% Syrahia ja Petit Verdota. Tuoksu on mausteinen ja esille tulee männyn neulasia, lakritsia ja kukkaisuutta. Täyteläinen pehmeä viini, jossa maussa tulee esille karpaloa ja männyn neulaisia.

Lopuksi maistamme vielä viinin joka kulkee nimellä Pli 2004 ja on 100% Sangiovese. Viinin on upeasti kypsynyt ja tuoksussa tuleekin esille jo vähän kypsempää hedelmää, luumua, mustaherukkaa, lakritsia, suklaata, kukkaisuutta ja hivenen tammea. Täyteläinen samettisen pehmeä viini, jossa maussa tulee upeasti esille suklaata ja luumua. Todella upea monivivahteinen viini, joka elää lasissa koko ajan tarjoten juojalle makunautintoja koko rahan edestä.

Siirrymme Silvian kanssa pullotustiloihin joka on täysin automatisoitu. Koko valtavassa hallissa missä pullotetaan 10000 pulloa tunnissa työskentelee vain kolme ihmistä valvomassa eri vaiheita. Toisesta päästä linjaa tulee tyhjät pullot ja toisesta päästä ulos tulee valmiiksi pakattu lava viiniä. Kaikki tämä tapahtuu hetkessä.

Suuntaamme osuuskunnan kellaritiloihin mikä on pullollaan erikokoisia tammitynnyreitä ja –astioita. Isoimmat Slovenialaiset tammiastiat vetävät 115 hehtolitraa viiniä ja pienimmät 24 hehtolitraa ja väliin mahtuu muutamaa eri kokoa. Lisäksi kellarissa on lukuisia ranskalaisia Barrique-tynnyreitä, missä kypsyy Riserva viinit.

Hyppäämme Silvian kanssa autoon ja lähdemme tutustumaan osuuskunnan tarhoihin, sekä Castello di Bibbioneen, mikä on yksi osuuskunnan jäsenistä. Tämä historiallinen linna toimii myös osuuskunnan yhtenä viinikellarina, sillä kaikki viinit eivät mahdu osuuskunnan päärakennuksen kellareihin. Linna toimii myös erilaisten juhlien pitopaikkana, sekä tarjoaa majoituspalveluja Chiantissa vieraileville ihmisille. Mielenkiintoinen vierailu, mutta jäin kaipaan viinien maistelua mikä tällä kertaa valitettavasti jäi toteutumatta. Osuuskunnalla on loistava Riserva-viini nimeltään Clemente VII mihin tutustuin pikaisesti aiemmin tänä vuonna järjestetyissä VinItaly-messuilla.

Seuraavaksi suuntaan matkani kuitenkin Gaiolen kylän lähellä sijaitsevalle La Casa di Briccianolle. Harhailen aikani pienillä hiekkateillä ja pari kertaa joudun turvautumaan jopa ohjeiden kysymiseen ennen kun löydän perillä. Myöhemmin tutustuttuani paikan omistajaan Peter Pentheny O’Kellyyn tajuan, ettei hän edes halua tulla löydetyksi. Peter on kotoisin etelä-Afrikasta, mutta kuten nimestä saattaa arvata suvussa on Irlantilaiset sukujuuret. Rakennusinsinöörinä toiminut Peter muutti pois etelä-Afrikasta 1980-luvun lopussa ja tarkoitus oli lähteä Sveitsiin missä hänen yksi veljistään asui, mutta matkaan tuli pieniä mutkia. Peterin veli oli pari viikkoa matkoilla ja veroteknisistä syistä Peter joutui kuitenkin lähtemään etelä-Afrikasta tiettyyn päivään mennessä, joten hän päätyi Roomaan missä toinen hänen veljistään asui. Peterin veli ilmoitti, että Chiantissa olisi linna myytävä, eikä Peter tässä vaiheessa edes tiennyt missä Chianti sijaitsi. Peter ei ihastunut linnaan kuten veljensä ja oli valmis luopumaan ostoideasta, kunnes huomasi linnan vieressä olevan kirkon. Uskonnollisena miehenä Peter ihastui kirkkoon ja veljekset ostivatkin yhdessä linnan samantien. Veljesten yhteiselo ei kuitenkaan toiminut ja Peter päätti luopua osuudestaan ja rakentaa golf-kentän Chiantiin. Projekti oli jo viimeisiä paperihommia vaille valmis, mutta Peter ei suostunut maksamaan häneltä vaadittuja lahjuksia ja homma kariutui siihen. Seuraavaksi Peter alkoi etsiä tilaa missä olisi pienkoneille soveltuva alue kiitorataa varten. Sellainen löytyikin vanhan tuttavan kautta ja 1990 Peter osti hylätyn viinitilan läheltä Gaiolen kylää. Peter tapasi myös näihin aikoihin nykyisen vaimonsa ja he kunnostivat tilan ja vuonna 1997 valmistuivat ensimmäiset omat viinit. Tilan ostettuaan Peter toimi kuitenkin päätoimisesti rakennusyrittäjänä rakentaen viinikellareita ympäri Chiantia. Hän kuitenkin halusi rakentaa täydellisiä viinikellareita, joten päätti opetella tekemään viiniä, jotta ymmärtäisi paremmin mitkä asiat ovat oleellisia viinikellarin rakentamisessa. Rakennushommat loppuivat ja Peter keskittyi viinien tekemiseen ja nykypäivänä viinit ovatkin aivan Chiantin huippua.

Lähdemme maastoautolla kiertelemään kukkulan rinteillä olevia palstoja. La Casa di Briccianon hallussa on tällä hetkellä 2,3 hehtaaria viljelyksiä mikä on jopa Chiantin mittakaavassa pientä. Peter ei kuitenkaan halua enempää viljelyksia vaikka maata olisi riittämiin tilan ympärillä, sillä hän haluaa keskittyä pienen määrän huippulaatua olevien viinien tekemiseen. Ajamme kohti kukkulan huippua pitkin palstojen reunaa mistä löytyy Cabernet Sauvignonia, Merlot’a ja tietysti Sangiovesea. Huipulle päästyäni minulle valkenee missä Peterin mainitseva kiitorata sijaitsee. Kukkulan päällä on oliivinpuiden reunustama lyhyt kiitotie mistä Peter aikoo joku päivä nousta ilmaan 6-paikkasella Cesnalla. Pysähdymme kiitoradan puoliväliin ja Peter kaivaa auton perästä eväskorin. Kukkulan harjalle puiden varjoon on tehty kivistä kaunis pöytäryhmä, jossa nautimme herkullisia salameja ja viiniä ihastellen samalla upeita maisemia. Tila on täysin biodymaaninen ja Peter tekee kaiken omalla tavallaan ja se näkyy myös viineissään. Muiden leikatessa jossain vaiheessa kesää köynnösten latvoja lyhyemmäksi, Peter sitoo latvat toisiinsa kiinni vaakatasoon. Hän sanoo sen olevan hänen oma tyylinsä, eikä välitä siitä mitä muut tekevät. Toinen erikoinen asia mitä hän tekee on oliivipuiden oksien kuivatus ja kuivuneiden lehtien käyttö köynnösten juurilla. Peter kertoo maaperän olevan hyvin alkaalipitoinen ja hapokkaat oliivipuun lehdet tasapainottavat maaperää. Hän ei myöskään pidä tammen mausta viinissä minkä vuoksi tynnyrit höyrypuhdistetaan kuuden viikon välein, jotta tanniineista päästän eroon mahdollisimman paljon. Hänen viininsä ovatkin muusta Chiantin tyylistä poikkeavia, mikä oli ehkä yksi syy minkä vuoksi ihastui hänen viiniinsä VinItaly-messuilla. Pakkaamme eväskorin takaisin autoon ja Peter ajaa kiitotien yläpäähän ja kääntää auton ympäri. Maastoauto lähtee hurjaan kiihdytykseen ja kiitotien loppupuolella vauhtia onkin reilusti toistasataa. Silloin ymmärrän mistä Peter haaveilee ja olisikin hienoa nousta ilmaan je lentää laakson yli ihastellen Chiantin upeita maisemia. Valitettavasti siivet puuttuvat ja laskeudumme alas rinteelta takaisin kohti päärakennusta renkaat tukevasti maassa.

Tällä välin Peterin vaimo on loihtinut meille upean aterian. Pöydässä on erilaisia salameja, kinkkuja, juustoja, oliiveja, kalaa, tomaattia ja Mozzarellaa, pizzaa ja leipää. Pöydän vieressä takassa palaa tuli ja tunnelma on taianomainen. Peter hakee vielä kellarista 6 pulloa viiniä: Sangiovese 2007 ja 2009, Chianti Classico 2007 ja 2009, sekä Il Ritrovo 2007 ja 2009. Vuosikerran 2009 viinit ovat tynnyrinäytteitä, joten jälleen kerran pääsen maistamaan jotain erikoista. Peterin kaataessa viinejä laseihin hänen vaimonsa tuo eteeni lautasellisen herkullista tomaatti-pekonipastaa. Nautiskelen herkullisia ruokia ja maistelen viinejä niiden kanssa. Peter kertoo suunnitelleensä Il Ritrovo viinin niin, että se sopii minkä ruuan kanssa tahansa. Tämä kuulostaa minusta vähän oudolta, mutta maistaessani sitä kaikkien edellämainuttujen lisäksi myös makea jälkiruokakakun ja tumman suklaan kanssa minun on pakko yhtyä tämän salaperäisen viinintekijän mielipiteeseen. Peter vertaa viiniä nelivetoiseen autoon ja kertoo, että kun ruokana on tuhti pihvi Il Ritrovo laittaa nelivedon päälle ja painaa täysillä eteenpäin ja kun ruokana on sitruunalla maustettu kala, Il Ritrovo laitta pakin päälle ja ottaa askeleen taaksepäin. Niin hullulta kun asia kuulostaakin, niin en voinut väittää vastaan maistellessani tätä upeaa viiniä eri ruokien kanssa. Kaksi muuta viiniä eivät siihen pystyneet. Chianti Classico Riserva on ehkä silti oma suosikkini. Sen upea täyteläinen ja samettinen maku, josta löytyy suklaan, mansikan, mustaherukan ja hennon savun aromeja, saa minut unohtamaan kaiken muun. Nauttiessani edessä olevista herkuista Peterin vaimo saapuu jälleen keittiöön ja laittaa takan hillokseen reilun kilon painoisen pihvin kypsymään. En tiedä olenko eläissäni saanut yhtä hyvää pihviä ja kokonaisuus viinien kanssa on täydellinen. Juttelemme vielä pitkään pöydän ääressä ja kuulen mielenkiintoisia tarinoita Peterin elämästä Swazimaassa ja etelä-Afrikassa. Hän on käynyt koulua yhdessä mm. Nelson Mandelan lapsien kanssa ja on juuri ostanut maatilan Swazimaasta mihin aikoo perustaa koulun lapsille tarjoten heille mahdollisuuden opiskella ja työskennellä tilalla. Tämä karismaattinen ja mystinen mies jää varmasti ikuisesti mieleeni ja toivonkin tapaavani hänet vielä uudelleen. Monta tarinaa on vielä kertomatta…

Tähän loppuu hieno matkani Chiantissa, jonka aikana tapasin upeita ihmisiä ja kohtasin mielenkiintoisia tarinoita. Tapaamissani ihmisissä on monia yhtenäisiä piirteitä. Kaikkien kolmen viinitilan omistajat ovat tulleet Italian ulkopuolelta ja toteuttaneet meidän jokaisen viininharrastajan unelman. Kukaan heistä ei puhunut Italiaa muuttaessaan maahan. Päättäväisyys, kova työ ja intohimo viineihin ovat saaneet heidät tekemään upeita viinejä, jotka tekevät meidänkin elämästämme rikkaampaa. Ehkä joku päivä itsekin seuraan heidän viitoittamaa tietä…